Torpparimuseo
Laurinmäen torpparimuseossa pääset tutustumaan elämään 1800-luvun lopulla vauraassa torpassa. Vuonna 1965 avatun museon perustivat Janakkala-Seura ry, Torpparien muisto ry ja Janakkalan kunta. Torpparimuseon vanhat rakennukset on tuotu paikalle eri puolilta Janakkalan kuntaa. Osa niistä siirrettiin Turengin kansanpuiston entiseltä museoalueelta. Rakennukset ovat kunnostettuja 1800-luvun lopun rakennuksia, jotka on sijoitettu entisaikojen suomalaisen mallin mukaan ympäröimään pihapiiriä ja kaivoa. Pihapiiriä ympäröi aita, joka erottaa asumapihan karjan laidunmaasta. Pihan ympärillä olevat rakennukset ja aita myös suojasivat pihaa petoeläimiltä.
Museo on avoinna kesä-elokuussa, tapahtuma-aikoina sekä ennakkotilauksesta. Museoalueeseen ja luontopolkuihin voi tutustua omatoimisesti alueen opasteiden ja eMuseo-oppaan avulla myös muina aikoina.
Keitä torpparit olivat?
Torpparit olivat vuokraviljelijöitä, jotka vuokrasivat viljeltäväkseen osan maatilasta. Torpparit maksoivat vuokran tyypillisesti tekemällä päivätöitä vuokranantajansa tilalla. Toisinaan vuokraa maksettiin myös torpan tuotteilla. 1900-luvulla sivuansiomahdollisuuksien parantuessa siirryttiin monin paikoin rahavuokraan.
Torpparilaitoksen juuret ulottuvat 1600-luvulle, jolloin aateliskartanoiden maille perustettiin ensimmäiset torpat täyttämään työvoimantarvetta. 1750-luvulla torpparius lisääntyi roimasti, kun talonpoikaistilat saivat oikeuden perustaa mailleen torppia.
Torppareiden määrän voimakas kasvu, torppien perustamisen vaikeutuminen sekä metsien arvon nousu nostivat torpparikysymyksen merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kiistaksi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Torpparien vuokrasopimukset olivat muodoltaan ja sisällöltään epämääräisiä, joten maanomistaja saattoi helposti tulkita sopimusehtoja omaksi edukseen. Vuokra-aika oli usein epäselvä eikä torpparilla aina ollut mitään irtisanomissuojaa. Sopimusehtoja kiristettiin kun torpista oli enemmän kysyntää kuin tarjontaa, mikä aiheutti torpparien tyytymättömyyttä 1800-luvun puolivälistä alkaen. 1900-luvun alussa torppariongelma nousi poliittiseksi kiistakysymykseksi. Maanvuokrajärjestelmä uusittiin ja aluksi umpeutuneita vuokrasopimuksia jatkettiin virallisten erikoisjärjestelyiden turvin. Vuonna 1918 tuli voimaan torpparilaki, joka antoi vuokraajalla oikeuden lunastaa tilansa itsenäiseksi omistajan tahdosta riippumatta.
Janakkalassa oli runsaasti suurtiloja ja sen seurauksena myös paljon torppia. Janakkalan tiloista oli aikanaan torppia 65 % ja niiden käytössä oli 26 % kunnan peltopinta-alasta. Torpparien muisto ry:n toimesta museoalueelle pystytettiin torpparien muistomerkki vuonna 1969. Taiteilija Armas Hutrin suunnittelemassa muistomerkissä on 387 kiveä, jotka on kerätty entisten torppien mailta kunnioittamaan torpparien työtä ja muistoa.
