Hakoisten linnavuori
HUOM: Hakoisten linnavuori on yksityisen maanomistajan maalla ja hän on kieltänyt kulun toistaiseksi.
Hakoisten linnavuori sijaitsee 3-tien välittömässä läheisyydessä. Kartanon pihapiiri on yksityisaluetta. Alue on rauhoitettu muinaismuistolailla, joten alueella ei saa kaivaa, rakentaa eikä poimia kasveja.
Jääkauden muovaama maisema
Hakoisten kulttuurimaisema Janakkalan kirkonkylän eteläosassa on valtakunnallisesti arvokas maisemakokonaisuus, jonka keskipisteenä on Hakoisten linnavuori. Linnavuorelta avautuu laaja näköala aina Hämeenlinnan Aulangolle ja Riihimäelle saakka.
Maisema on pitkän historiallisen kehityksen tulos. Jääkauden muovaamien suurmuotojen lomaan ovat sijoittuneet eri aikakausista kertovat ihmistoiminnan merkit, kuten Räikälänjoen rinnepellot, joiden raivaaminen alkoi jo rautakaudella, sekä linnavuoren juurelle 1700-1800 vaihteessa rakennettu Hakoisten kartano.
Hakoisten linnavuori on jyrkkäseinäinen kallio, joka kohoaa noin 50 metriä ympäristöään korkeammalle. Linnavuorella on 1200-luvun linnan rauniot ja runsaasti aikoinaan ihmisten mukana kulkeutunutta kulttuurikasvillisuutta. Linnan rakentamisen aikoihin vuori oli Kernaalanjärveen pistävä niemeke, mutta rantaviiva on siirtynyt maankohoamisen ja vesistön säännöstelyn seurauksena noin kilometrin päähän.
Janakkalan suurin vesiallas on linnustollisestikin merkittävä Kernaalanjärvi, johon laskevat Räikälänjoki, Tuulensuu eli Hyvikkälänjoki ja Tervajoki. Kernaalanjärven takana häämöttää Tervakosken paperitehtaan savupiippu. Vanha paperitehdas on suunniteltu 1920-luvulla, mutta vanhin osa, käsipaperiosasto, valmistui jo vuonna 1875.
Hakoisten linnavuoren historia
Hakoisten linnavuoren ja linnan suhteen on olemassa suuri määrä kertomuksia, tarinoita ja uskomuksia, mutta varsinaiset historialliset tiedot ovat hyvin vähäisiä. Arkeologisia kaivauksia on tehty vain 1900-luvun alussa silloisten eturivin tutkijoiden Juhani Rinteen ja Julius Ailion johdolla.
Hakoisten linnavuori on erottunut selvästi ympäristöstään jo esihistoriallisella ajalla, kuten muutkin Vanajaveden laakson linnavuoret. Linnavuorta on saatettu käyttää puolustustarkoituksiin jo tällöin. Yleisesti uskotaan myös, että linnavuoret ovat olleet alueen asukkaiden pakopaikkoja levottomina aikoina ja vihollisten uhatessa. Esihistoriallisena aikana linnavuorella tuskin on ollut paljoakaan pysyviä rakenteita. Niitä ei ainakaan ole säilynyt myöhemmille tutkijoille lähdemateriaaliksi.
Todennäköisesti Hakoisten linna rakennettiin 1200-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Usein on spekuloitu, että Hakoisten linna olisi se linna, jonka Birger-Jaarli rakennutti Hämeen kristinuskoon käännyttämisen turvaksi ristiretken yhteydessä. Perinnetiedon mukaan novgoridilaiset tekivät kolmannen ryöstöretkensä Hämeeseen vuonna 1311, jolloin he polttivat esilinnan puisen pääosan ja piirittivät linnaa kolmen vuorokauden ajan onnistumatta kuitenkaan valloittamaan sitä. Pian tämän jälkeen linna todennäköisesti hylättiin, kun nykyinen Hämeen linna rakennettiin keskeisemmälle paikalle.
Keskiajalla rakennetusta Hakoisten linnasta on jäljellä kalliomäen etelä- ja itäpuolella sijaitseva, kuivan vallihaudan ja maavallin erottama esilinna sekä kalliomäen laella sijainnut niin sanottu päälinna, josta on jäljellä harmaakivisen kehämuurin, asuinrakennuksen sekä tiilisen tornin perustat. Rauniot on kuitenkin peitetty kaivausten yhteydessä 1900-luvun alussa.
Hakoisten linna koostui kahdesta osasta: korkealla vuoren laella sijaitsi päälinna ja parikymmentä metriä sen alapuolella, vuoren itäpuolella, esilinna. Päälinnaan nouseminen oli mahdollista ainoastaan linnavuoren kaakkoispuolella kulkenutta kapeaa polkua pitkin. Rakenne muistuttaa muinaislinnoja päälinnansa korkean aseman vuoksi, esilinnan tarkoituksena on ollut suojella päälinnaa ja sinne johtavaa linnantietä. Rakennusaineina käytettiin ilmeisesti paikalta kerättyä harmaakiveä, käsintehtyä tiiltä sekä puuta ja kalkkilaastia.
Alueella suoritettujen kaivausten ja tutkimusten mukaan päälinnaa ympäröi kolmion muotoinen ja perustukseltaan noin 2,5 metriä paksu harmaakivinen ja osaksi ehkä tiilestä rakennettu kehämuuri, jonka sivun pituus oli noin 60 metriä. Muurin sisäpuolella, sen koilliskulmassa, sijaitsi 27 m x 12 m suuri kaksihuoneinen rakennus, jonka toisessa huoneessa oli tulisija. Päälinnan läntisessä kulmauksessa oli pieni ainakin osittain tiilestä muuratturakennus, joka mahdollisesti oli päätorni. Nykyisin kaikki päälinnan jäännökset ovat maakerroksen peitossa ja paikalla kasvaa runsaasti puita ja pensaita.
Esilinnaa ympäröi harmaasta kivestä, tiilestä ja hirsistä rakennettu puolikaaren muotoinen kehämuuri, säteeltään noin 40 metriä. Muurin ulkopuolinen rinne on ollut jyrkästi pengerretty, niin että on muodostunut muuria kiertävä kuiva vallihauta. Rinteiden keinotekoinen jyrkentäminen vallin avulla on harvinaista Suomessa, muita esimerkkejä ovat Porvoon ja osaksi Sipoon linna. Esilinnassa oli puinen asuinrakennus ja linnan kaivo. Esilinnan portti oli itään päin eikä sitä ollut suojattu erillisellä porttitornilla, vaan pakanuuden ajan muinaislinnojen tapaan käytettiin portin turvaamistapana pidennettyä sisään johtavaa käytävää.
Kuva: Johanna Valkama. Johanna Valkaman Metsän ja meren suku -kirjasarjan aloittava teos Itämeren Auri (Otava, 2016) sijoittuu Hakoisille viikinkiaikaan
Hakoisten linnavuoren kasvillisuus
Hakoisten linnavuoren kasvillisuus on pääasiassa kuivien lehtojen ja kallioketojen lajistoa. Vuorelle on tuotu savea, joka on rehevöittänyt kasvillisuutta. vuoren rinteillä kasvaa luontaisesti mm. metsälehmusta ja pähkinäpensasta. Runsain pähkinäpensasesiintymä kasvaa esilinnan tienoilla, jossa pähkinäpensaiden lisäksi kasvaa myös vaahteraa ja tammea. Linnavuoren puusto on lehtipuuvaltaista, rinteessä kasvaa ainoastaan yksittäisiä kuusia ja ylhäällä vuoren laella mäntyä.
Alue on Suomen tunnetuimpia kulttuurikasvien kasvupaikkoja. Muinaistulokkaista paikalta on löydetty tummatulikukkaa, pölkkyruohoa, nurmilaukkaa ja jänönapilaa. Alueen kasvillisuus on jo pitkään ollut kiinnostuksen kohteena, Helsingin yliopiston kasvimuseon kokoelmissa on 1841-luvulta peräisin olevia näytteitä päivännoudosta. Esilinnan alueelle on ilmeisesti koristeeksi istutettu ukkomansikkaa ja esilinnalta ylöspäin menevien rappujen luona kasvaa niin ikään istutettua Kaukasian maksaruohoa ja ruskoliljaa. Mäntyjen alla esilinnalta ylöspäin noustessa kasvaa myös ikivanhojen asuinpaikkojen tyyppikasvia hakarasaraa. Polun vieressä esiintyy lisäksi ahdekaunokkia, jonka kasvupaikkoja Suomessa ovat muinaisten idänkaupan eli varsinkin 1800-luvun kauppaliikenteen maanteiden varret. Korkealla vuorella kasvaa ilmeisesti koristeeksi istutettua syreeniä. Myös Hakoisten kartanon puistosta ja puutarhasta on levinnyt kulttuurikasveja linnavuorelle.
Vuoren jyrkillä rinteillä kasvaa paljon sammalia ja jäkälää. Siellä täällä tasaisemmilla alueilla on kallioniittyjä, joilla kasvaa myös kuivuutta kestäviä ketolajeja, esimerkiksi keto- ja pelto-orvokkia, hopeahanhikkia, jäsenruohoa, lituruohoa, nurmirölliä, punanataa sekä piha- ja niittynurmikkaa. Ylhäällä vuoren huipputasanteella kasvillisuus on runsaampaa, heinävaltaista. Kasvilistan näet tästä.
Hakoisten linnavuoren Hiidenkirnu
Hakoisten linnavuorella, miltei kallion laella, on pienehkö hiidenkirnu. Hiidenkirnu on kallioon hioutunut pyöreä syvennys, joka on syntynyt jäätikön sulaessa. Sulamisvesien virrassa on hiidenkirnun paikalla jäänyt kivi pyörimään koskessa, minkä seurauksena kallioon on vähitellen hioutunut hiidenkirnu. Hiidenkirnujen ohella Hakoistenvuoren geologisia erikoisuuksia ovat eräät vuorella esiintyvät harvinaiset mineraalit.
Hakoisten kartano
Hakoisten kartano sijaitsee linnavuoren juurella. Kartano on entinen rälssisäteri, joka on ollut asumakartanona jo keskiajalla. Kartanosta käytettiin vuoteen 1625 asti nimitystä Vanha Hämeenlinna ja se palveli tarvittaessa Hämeen linnan linnanherrojen asuntona. Keskiaikaisista omistajista tunnetaan Hämeen linnan vouti Valdemar Diäkn vuonna 1420. Myöhemmin kartano on kuulunut mm. Uggla- ja Boije-suvuille.
Kartanon päärakennus on kaksikerroksinen ja rakennettu hirrestä vuosina 1796-1810. Rakennuksen julkisivua koristaa matala frontoni, jossa on Boije-suvun vaakuna. Päärakennusta ympäröi suuri englantilaistyylinen puisto. Puiston laidassa on vuonna 1870 rakennettu puinen huvilarakennus, jota on myöhemmin uusittu. Talousrakennusten rivistössä on mm. tiilinen konttorirakennus 1920-luvulta, tiilinen navetta vuodelta 1850 (uusittu 1936) sekä ns. vellikellotalo, joka on mahdollisesti 1800-luvun keskivaiheilta.