Päiväperhoset

Huhtikuussa se yleensä alkaa. Perhosten kesä. Ensimmäiset päiväperhoset lähtevät liikkeelle heti, kun vain kevätaurinko tarpeeksi lämmittää. Ne ovat yleensä nokkosperhosia, sitruunaperhosia, suruvaippoja tai liuskaperhosia. Niille kaikille on yhteistä, että ne talvehtivat aikuisina, ja ovat siis heti valmiita lentoon kevään koittaessa. Myöhemmin ilmaantuvat lajit ovat talvehtineet joko munina, toukkina tai koteloina, ja pääsevät lentoon vasta kun ovat kehittyneet aikuisiksi asti.

Päiväperhosten katselijalle Laurinmäki on oiva paikka, koska pieneltä alueelta löytyy monenlaisia ympäristöjä. Edellä mainittujen lajien lisäksi jo pihapiiristä löytää kesän aikana ainakin lanttuperhosen sekä ketosinisiiven. Hopeatäplistä niitty- ja angervohopeatäplä ovat tavallisimpia.

Metsän siimeksessäkin voit havaita päiväperhosia. Usein ne viihtyvät metsän aukoissa, joihin aurinko pääsee hieman paistamaan. Tällaisilta paikoilta voi kesäkuussa löytää esimerkiksi täpläpapurikon. Ylempänä kuivilla kallioilla ja mäntykankankailla lentää samaan aikaan pieni kangasperhonen.

Kun lähdet perhosretkelle, muista, että eri lajeilla on erilainen lentoaika. Osa lentää alkukesästä, osa myöhemmin. Esimerkiksi kedolla alku- ja keskikesällä vilkkaasi lennähtelevä pieni perhonen on piippopaksupää, mutta heinäkuusta lähtien saman kaltainen laji alueella on lauhahiipijä. Perhosretkeilijällä on siis erinomainen syy käydä alueella useita kertoja kesän aikana.

Perhosretkellä tärkein varuste on hyvä perhoskirja, sillä usein lajien tunnistaminen vaatii monien pienten tuntomerkkien tarkastelua. Perhoshaavilla perhosen voi pyydystää lähemmin tarkasteltavaksi, mutta muista että rauhoitettuja lajeja ei saa ottaa haavilla kiinni. Lähelle tarkentava kiikari ja kamera ovat nykyisin myös perhosharrastajan apuvälineitä.