Talvella Laurinmäki näyttää erilaiselta. Lumi peittää torpan pihapiiriä, kaikkialla on hiljaista, vain tuuli tuivertaa riihen nurkalla ja heiluttaa pellon reunan lehdettömiä koivuja. Ihmisiä ei näy, ja luonto odottaa tulevaa kevättä.

Heti pihapiirin nurkalla voi kuitenkin havaita merkkejä elämästä. Aittojen ympärillä näkyy jänisten ja myyrien jälkiä. Lumesta on helppo havaita, miten ne ovat tehneet tutkimusretkiään myös metsään ja pellon laitamille.

Hangella on kuusenkäpy, jota käpytikka luultavasti on tutkinut. Kuusten juurella on oravan kaluamia käpyjä, niistä ovat suomut lennelleet pitkin hakea oravan käsittelyssä. Metsän poikki kulkevan puron pohjalla on nähtävissä sammalia ja hieman vettäkin. Virtaava vesi uhmaa pakkasen voimaa, kovilla pakkasilla tämäkin puro kyllä jäätyy kokonaan. Silloin myös eläimillä on vaikeinta, ja metsä on hiljainen.

Lehdon kohdalla kesällä kukoistavista suurista saniaisista, kotkansiivistä, ovat talvella jäljellä itiöpesäkkeiden varret, jotka ruskeina kurkottavat hangen yläpuolelle. Kesällä paikka on varjoinen, mutta talvella hämärä sinertävä valo siivilöityy oksiston läpi aivan maanpintaan asti. Lähellä kulkeva juoksuhauta on lähes täyttynyt lumella. Luonto peittää ihmisen aiheuttamat arvet.

Suuren ikipetäjän oksat eivät talven tuiverruksessa taivu. Järkähtämättä se seisoo paikallaan, kuten on tehnyt jo muutaman sata vuotta. Petäjän lähellä lumen peittämä linnunpesä muistuttaa kevään ja kesän tapahtumista luonnossa. Tätä yksiötä on viime kesänä hallinnoinut kenties onnellinen viherpeippopariskunta.

Heti kun ilma lämpenee ja pakkanen hellittää, linnutkin ovat ahkerammin liikkeellä. Talven aikana metsässä voi nähdä mm. närhen ja hippiäisen. Hyvällä onnella pihapiirissä tai pellon laidan kottaraispöntön lähellä voi nähdä piskuisen varpuspöllön. Koko talven se kerää myyriä varastoon koloihin. Lopputalvella korppi aloittaa jo soidinlentonsa, sen komea musta olemus ja ronkkuva ääni juhlistavat retkeilijän päivää.