Tee koti kottaraiselle

Huhtikuun alussa aurinko paistaa mukavasti pellonlaidassa. Kulkijan herkkä korva saattaa kuulla kuovin, sitten pensastaskun ja lopulta punavarpusen. Kaikki samassa puussa ja tähän aikaan? Ei sentään, vaan kottarainen siellä matkii muita lintulajeja.

Kottarainen on touhukas kiiltävänmusta ja keltanokkainen lintu, jonka erottaa esimerkiksi mustarastaasta helposti siitä, että sillä on lyhyt pyrstö ja kottarainen kävelee maassa, ei hypi tasajalkaa. Ensimmäiset kottaraiset saattavat saapua Etelä-Suomeen jo helmikuun lopulla, mutta varsinaisesti muutto käynnistyy maaliskuussa.

Kottarainen pesii puunkoloihin, mutta sen saa helposti pesimään myös sille ripustettuun pönttöön. Koiras lurittelee lauluaan pöntön vierellä ja yrittää saada puolison kiinnostumaan puutaloyksiöstään. Toukokuussa pariskunta ruokkiikin jo touhukkaana jälkeläisiään, jotka pyrähtävät maastoon touko-kesäkuun vaihteessa. Keskikesällä kottaraiset jo kerääntyvät suuriksi parviksi ja osa niistä muuttaa jo meren yli etelämmäs.

Aiemmin kottarainen oli yleinen pesimälaji maatalousympäristöissä. Viimeisten kymmenien vuosien aikana kottaraisten määrä on kuitenkin vähentynyt, koska tehokkaasti viljellyillä pelloilla ei ole enää yhtä paljon hyönteisiä kuin ennen. Myös lehmät ovat vähentyneet. Lehmien lantaläjissä viihtyivät monet kovakuoriaislajit, jotka ovat kottaraisen pääravintoa.

Meistä jokainen voi kuitenkin osaltaan yrittää auttaa kottaraista laittamalla pönttöjä sopiviin paikkoihin pihapiiriin tai niitynreunaan. Ja jos kottarainen ei siinä pesisikään, voi palkkioksi saada pesimälajiksi leppälinnun, käenpiian tai tervapääskyn.