Oltuaan kuusi vuotta näyttelijänä ja esitettyään lukuisia pieniä osia näytelmissä Ida sai vuonna 1880 Noran pääosan, Henrik Ibsenin näytelmässä Nukkekoti. Näytelmästä oli tullut euroopankuulu jo ennen Suomen ensi-iltaa ja se herätti jyrkkiä mielipiteitä puolesta ja vastaan. Esittihän Ibsen siinä ”ärsyttävän rohkeita” käsityksiään naisen asemasta ja oikeuksista. Noran osassa Ida saavutti uransa ensimmäisen suuren voiton, josta puhuttiin Suomessa ja myös muissa Pohjoismaissa. Noraa seurasikin sitten päärooli toisensa jälkeen ja lähes poikkeuksetta kaikki onnistuivat.

Ida Aalbergin matkoista, opinnoista, esiintymisistä, mielipiteistä ja luonteenpiirteistä saamme runsaasti tietoja sadoista näyttelijättärelle kirjoitetuista ja hänen kirjoittamistaan kirjeistä sekä muistelmista ja sanomalehtiartikkeleista, mutta hänen näyttelijäntyöstään ainoat luotettavat lähteet ovat aikalaisten kuvaukset. Vain ne jotka näkivät hänen esiintyvän näyttämöllä, voivat antaa meille elävän kuvan hänen roolitulkinnoistaan. Vain heidän kuvaustensa perusteella voimme kuvitella ja aavistaa, miten Ida Aalberg tulkitsi Noran, Hedda Gablerin, Maria Stuartin, Regina von Emmeritzin, Kleopatran, Homsantuun, Faustin Margaretan, Boriskan, Shakespearen Ofelian ja Julian, Luise Millerin, Adrienne Lecouvreurin, Ruhtinatar Zilahin, Jane Eyren ja Ei lempi leikin vuoksi Camillen.

Kukaan toinen ei ole vaikuttavammin ja elävämmin kuvannut Ida Aalbergin roolitulkintoja kuin Eino Leino, joka oli nähnyt Idan lähes parissakymmenessä roolissa ja tavannut hänet useita kertoja: ”Hänen äänensä on erittäin taipuisa. Se voi helistä korvissamme kuin hopeatiuku tai jylistä kuin ukkonen. Ida Aalbergin suomenkieltä pidämme korkeimpana asteena, mille meidän kielemme viljeltynä intelligenttinä puhekielenä on tähän päivään asti kohonnut. Jokainen sana, jokainen kuiskaus kuuluu.”

Intohimo eri muodoissaan on mielestäni Ida Aalbergin tuhatsärmäisen taiteilijaluonteen perusominaisuus. Se on Kleopatran, Luise Millerin, Adrienne Lecouvreurin, Ruhtinatar Zilahin, Regina von Emmeritzin ja Jane Eyren ominaisuus. Mutta kun puhutaan Faustin Margaretasta, on annettava kuva suloisuudesta, pehmeydestä, naiivisuudesta, ujoudesta ja viattomuudesta. Kun Ida esitti suuria traagisia rooleja, oli Leinon mukaan näyttämöllä toinen tunnelma:

”Kun hän puhui, leimusi näyttämö. Kun hän astui, seinät avartuivat. Kun hän katsoi meihin, katsoimme suoraan todelliseen, suureen, palavaan ihmissydämeen. Se oli kuin olisi pätsin pohjaan katsonut, kuin olisi saanut äkkiä kurkistaa suitsevan tulivuoren kitaan, missä kaikki metallit ovat sulassa tilassa, kaikki alkuaineet myllertävät omaa luomistuskaansa ja luomisriemuaan. Me opimme Ida Aalbergin kautta ymmärtämään eräitä hänen syvimmistä ja pohjattomimmista naisluonteistaan. Me saimme hänen taiteensa taikasauvan opastamina kurkistaa eräisiin ihmis-sydämen ja samalla kaiken olevaisuuden kuiluihin, jotka muutoin olisivat jääneet meille iäti tuntemattomiksi. Hän syvensi ja laajensi meitä. Olisimme ilman hänen suurta taidettaan henkisesti köyhempiä ja pintapuolisempia kuin nyt olemme.”

Ida ja Eurooppa

Ida opiskeli ja esiintyi Euroopassa jo 1800-luvun lopulla. Toukokuun lopulla 1878 Ida lähti ensimmäiselle ulkomaiselle opintomatkalle Dresdeniin. Hänen opettajanaan oli näyttelijä Maria Niemann-Seebach. Toisen opintomatkansa Dresdeniin hän teki 1880. Syksyllä samana vuonna Ida esiintyi Budapestissä, missä hän esitti Boriskan roolin näytelmässä ”Kylän heittiö”.